Onko loma-aika parempaa kuin työaika?

Se on kohta taas käsillä. Tai monille se on ollut todellisuutta mahdollisesti jo monta viikkoa; monet meistä pitävät kynsin hampain kiinni alkaneesta viimeisestä lomaviikosta. Jotkut onnelliset ovat aloittamassa vasta lomaansa. Mutta työhön on palattava, se vääjäämättä odottaa nurkan takana. Sitten kun Se alkaa, on Syksy. Työ. Syksy.

Moni meistä voi ajatella näin! Kesä on vapautta, loma-aikaa ja erityisesti kesälomaa voidaan odottaa jopa koko vuosi. Kesällä voi toteuttaa itseään, olla vapaa. Töihin paluu masentaa, latistaa, jopa ahdistaa. Moni pohtii lomallaan uravalintojaan; olenko oikealla uralla, pitäisikö vaihtaa työpaikkaa tai alkaa opiskella, olisiko minusta yrittäjäksi jopa?
Tietenkään työn ja loman vastakkainasettelun ei tarvitse olla näin mustavalkoista. Moni meistä myös huokaisee helpotuksesta, kun työt taas alkavat; lapsiperheissä viimeistään koulun alettua. Rutiinit ja rytmit, aikataulut ja säännöllisyys tuovat myös turvaa.

Joka tapauksessa loman ja työn siirtymävaiheessa tapahtuu jotain, joka pakottaa meidän ajattelumallien ja toimintamme muutoksiin. Kello on laitettava soimaan, on mentävä ajoissa nukkumaan. On tehtävä sitä kuuluisaa perustehtävää, josta meille palkkaa maksetaan.

Voisiko ajatella mitä positiivista lomalta voisi ottaa mukaan työhön? Nyt en tarkoita mukavia muistoja, päivettynyttä ihoa, kuitattuja univelkoja vaan niitä asioita ja malleja, mitkä tekevät lomasta onnellisen. Voisiko yksi yhteinen määrittävä tekijä ollakin vapaus? Miten vapauden voisi siirtää työelämään?

Vapaudessa on kyse siitä, että mahdollisuus tehdä valintoja on itsellä. Mitä valintoja voimme tehdä itsenäisesti työelämässä? Vapausaste luonnollisesti vaihtelee. On toki töitä, jossa etätöihin ei ole mahdollisuuksia tai työaikajoustoja ei juuri ole mutta vapaimmillaan juuri näitä kahta mahdollisuutta moni meistä, ainakin tietotyössä, voi hyödyntää.

Työsuhde on kuin parisuhde. Ei voi tietää mitä toinen ajattelee, jos ei kysy tai jos toinen ei kerro. Hyvä suhde on vuoropuhelua, kuuntelua, huomioon ottamista. Toki parisuhteessa ei ole parisuhdesopimusta mutta yhteiset pelisäännöt ovat siinäkin tavalla tai toisella sovitut. Työsopimus määrittää vähimmäistason sovituille asioille, mutta kun se on kerran allekirjoitettu, se ei tarkoita sitä, etteikö jatkuvaa vuoropuhelua tässäkin suhteessa oli hyvä käydä.

Jos työntekijä pääsee kertomaan toiveistaan työnantajalle ja työnantaja on kiinnostunut pitämään suhteesta huolta, se haluaa myös kuulla niistä. Vuoropuhelu ei tarkoita arvailua tai kerran vuodessa tapahtuvaa kehityskeskustelua. Vuoropuhelua voidaan käydä myös organisoidummin ja sujuvasti. Etätyöajan innoittamana on luotu esimerkiksi iDb Flow -työkalu, millä työnantaja voi helposti kartoittaa isonkin tiimin näkemykset, toiveet ja tilanteet työn tekoon liittyen. Se tarjoaa työntekijöille välineen kertoa näkemyksiään asioista, jotka vaikuttavat työhön. Saatu tieto on arvokasta koko tiimin ja työyhteisön näkökulmasta.

Mahdollisuus kertoa toiveistaan on osa vapautta. Siihen on mahdollisuus myös työelämässä. Siihen pitää vain tarttua.

Kati Kiiski / iDb hyvinvointiasiantuntija